Koiranshampoota ja vesileikkejä

Tiistaina päävesi kohisi putkistossa, joten ajattelin, että olisi hyvä aika pestä muutama koira. Seisoin pihalla ja katselin koiria miettien, ketkä niistä tarvitsisivat pesua kaikkein kipeimmin. Ekana päädyin Pabloon, sillä se on rapsutellut itseään aika paljon viime aikoina. Pablon rapsuttelusta tuli mieleen Bonsey, jonka hännän tyvi oli aikaisempien tutkimusteni mukaan täynnä lintukirpun kakkaa ja aiheutti pojalle inhottavan tuntuisen syyhyn, vaikka kirppu itse oli jo lähtenytkin menemään. Sitten muistin Hupun ja Lupun, joita ei oltu pesty kadulta noukkimisen jälkeen ja niistä mieleeni pomppasi vielä Kovu ja Niki, jotka nekin olivat pesemättä tarhan jäljiltä ja joiden turkki oli paikoitellen likalaikkujen peitossa. En kyennyt jättämään ketään pois laskuista, joten aloin taistella kuutta koiraa alakerran kylpyhuoneeseen pesua varten. Pablo ja Bonsey olivat helppoja, sillä ne on pesty monesti ennenkin ja tottuneet siihen. Bonsey osaa tulla kiltisti käskystä kylppäriin ja sinne se nätisti sipsuttelikin, vaikka sylissäni ollut Hupu väitti, että oven takana lymyää vähintäänkin vihainen lohikäärme. Kovulle ja Nikille laitoin pannat kaulaan ja talutin ne hihnassa alas enkä kokenut kuin hienoista vastarintaa. Lupu sen sijaan vääntelehti sylissäni kuin käärme ja tarrasi tassuillaan kiinni rappusten kaiteeseen alas mennessämme sekä ovenkarmeihin astuessani kylpyhuoneeseen sen kanssa.

Siellä sitten seisoin pienessä kylpyhuoneessa kuuden koiran kanssa ja mietin, millä ihmeellä saan ne kaikki pestyä. Hetken siinä seisoskeltuani päätin vain aloittaa jostakin ja jatkaa siitä eteenpäin. Niinpä kastelin ensin kaikki koirat ja otin sitten yksitellen jokaisen suihkun alle shampookäsittelyyn. Aloitin Bonseysta, koska ajattelin olevan parempi, jos muut saavat hiukan rauhoittua ensin ja tottua tilanteeseen. Shampoon ja kunnon huuhtelun jälkeen kuivasin Bonzaalesin ja päästin sen pois kylppäristä ja suoraan ulos muiden koirien joukkoon. Hetken mietin, että jos ottaisin toisen helpon seuraavaksi ja pesisin Pablon, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että parempi vain tarttua härkää sarvista ja niinpä nappasin Kovun suihkun alle. Kovun jälkeen oli Nikin vuoro ja Nikin jälkeen turkkinsa puhtaaksi sai Hupu. Tähän mennessä pesua odottaville koirille oli kirkastunut, että suihkun jälkeen pääsee pois ja kukaan ei ole vielä kuollut käsittelyyni, joten ilmapiiri oli selkeästi rauhallisempi kuin alussa. Lupu oli kuitenkin se vaikein, mutta ei tällä kertaa enää pissannut alleen käsittelyssäni. Juttelin sille edelleen ja kerroin kuinka mukava olo on jälkeen päin, kun turkki on puhdan ja pehmeä. Pabloon mennessä naamani valui hikeä ja aloin olla aika poikki. Olin iloinen siitä, että säästinkin toisen helpoista viimeiseksi, koska helppo pesu jätti onnistuneen fiiliksen ja hyvän mielen, vaikka urakka olikin ollut erittäin rankka. Saatuani Pablonkin kuivattua ja pihalle muiden kanssa, kiitin itseäni hyvästä työstä heittämällä hiestä märät vaatteet pois päältäni ja ryntäämällä samaisen ihanan viileän suihkun alle, jossa kuusi koiraa oli minua ennen ollut.