Risse makaa tuolini vieressä lattialla. Sen silmät ovat kiinni, vaikka pää on vielä pystyssä. Hiljalleen pää alkaa vajota. Alemmas, alemmas, nytkähtää hieman ylös... ja jatkaa taas vajoamista alemmas, alemmas... Kati haukkuu ulkona, mutta se ei häiritse. Vasta kun Bonsey kajauttaa jahtihaukkunsa, hypähtää Rissen pää ja silmät rävähtävät auki. Jalat äkkiä alle ja pihalle. Pikainen kierros ulkona osoittaa ettei mitään tärkeää ollut tekeillä. Risse palaa tuolini viereen ja aloittaa alusta. Silmät painuvat kiinni ja pää alkaa vajota. Kati haukahtelee, Risse vajoaa uneen.
Pikkusammylta poistettiin tänään tikit. Raasu oli kuulemma itkenyt eläinlääkärissä, kun tikkejä oli kiskottu nahasta. Poika oli niin onnellinen, kun pääsi tänne takaisin ja sai köllötellä mun sylissä ilman kuuppaa. Puhdisteli tarkkaan tassujaan, katseli mua välillä silmiin, tuhisi tyytyväisenä ja hieroi päätään mun paitaan. Valitettavasti onni ja autuus kesti vain hetken, sillä José sanoi nähneensä kirpun Pikkusammyn turkissa, todennäköisesti sen saman, minkä minä näin eilen, mutta joka ehti karata ennen kuin ehdin varmistua asiasta. Niinpä kiikutin rääpäleen kunnon loishäätöpesulle. Siellä se surkeana ja märkänä kyhjötti suihkussa, mutta nautti täysillä pyyhekuivatuksesta.
Toivotaan etteivät muut ehtineet saada kirpputartuntaa, tosin epäilen, että tämä Pikkusammyn kirppu oli lähtöisin Lolista jo silloin parisen viikkoa sitten... Niki ainakin on tänään rapsutellut itseään aika ahkeraan, tosin käytin sen uimassa, että voi olla lievää kosteuden aiheuttamaa ihoärsytystäkin. Täytyy seurata tilannetta. Risseltä en ainakaan löytänyt kirppuja eikä José nähnyt, että Kovussa olisi lymynnyt yhtäkään. Nikin lisäksi Pablo on rapsutellut itseään kohtalaisen ahkeraan, joten tutkin sen seuraavaksi.
Kaikki pikkuiset (paitsi Sammy) kävivät vielä iltauinnilla ja se selkeästi virkisti, sillä hetken aikaa piha oli täynnä sinkoilevia pikkukoiria. Tosin hiukan alkoi koirien uittaminen kaduttaa, kun pääsin sisälle ja näin ruskeilla tassukuvioilla koristellut lattiat. Zorro oli vielä oikaissut jonkun kukkapenkin kautta, sillä sen tassut ja koko mahanalunen olivat pikimustassa mullassa, jolla se maalaili lattiaa kuivaillessaan itseään. Täällä todellakin saa heiluttaa moppia ihan olan takaa...
Kello on täällä yksitoista ja koiria valuu pikkuhiljaa sisälle nukkumaan. Reilu kymmenen hurttaa jo makaa pitkin poikin ja tuhisee kuka missäkin. Ulkona on kuitenkin vielä koirien haukkukonsertto menossa ja tunnistan äänistä ainakin Katin, Bonseyn ja ajoittain myös Ferian. Todennäköisesti ne juttelee naapuritalon podencojen kanssa. Mitä viileämpi yö, sitä enemmän naapurin podencot yöllä huutavat. Välillä herään siihen, että joku niistä kiljuu kuin henkeä vietäisiin. Ilmeisesti kuitenkin vain joku saaliseläin ohittaa niiden aitauksen pimeän turvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti