Mimosita - Galgo rescatado de Toledo

Mimosita, tuttavallisemmin Mimo, pelastettiin Toledosta ja tuotiin tänne toipumaan helmikuussa. Tätä kaunista galgotyttöä luultiin tarhalla jopa 9-vuotiaaksi sen huonon kunnon takia, mutta nykyään Mimoa ei todellakaan niin vanhaksi arvioisi. Todellinen ikä on varmasti jossain n. viiden ikävuoden kieppeillä.

Alussa Mimoa jouduttiin nesteyttämään päivittäin tiputuksessa ja sen henkiin jääminen näytti erittäin epätodennäköiseltä. Hellu kuitenkin jaksoi toivoa parasta ja taisteli tytön vierellä auttaen sitä jatkamaan elämäänsä. Nyt Mimosita on kuin eri koira: Täynnä intoa ja elämää. Ellei tytöstä olisi kuvia helmikuulta, en ikimaailmassa uskoisi, että tuo häntää heiluttava veijari muka olisi joskus ollut siinä kunnossa, missä se tullessaan oli.
 
Mimo on vihdoin täysin terve ja valmis muuttamaan omaan kotiinsa. Korkeutta typykällä on n. 65cm ja painoa n. 22kg.

Vasemmalla: Mimo helmikuussa - Oikealla: Mimo nyt

Mimo on tämän talon prinsessa, kaunis ja herkkä. Välillä oikea draamakuningatar, jota ei hävetä kiljahdella, jos asiat eivät mene hänen haluamaansa suuntaan. Mimo vetäytyy iltaisin alakertaan omaan huoneeseensa (vierashuoneeseen) ja omaan sänkyynsä (vierassänkyyn) nukkumaan eikä arvosta tunkeilijoita (yökyläilijöitä). Mikäli tällainen tunkeilija (yökyläilijä) paikalle osuu, hyppää Mimo teatraalisesti sängyltä ja painelee muualle nukkumaan, muistaen mulkoilla paheksuvasti häntä, joka kehtaa tunkeutua prinsessan omaan kammioon ja varastaa sen häneltä. Rapsuja ja muuta huomiota tyttö tulee hakemaan silloin kun sitä kaipaa, jos kaipaa.

Miehiä ja soijamaitoa

Huomenta!

Se olisi sitten kesäkuun viimeinen päivä ja valtakunnassamme kaikki hyvin. Koirat haluavat lähettää Hellulle terveisiä, että tule pian kotiin. Niillä on äitiä ikävä.

Eilen José kävi ystävällisesti kaupassa, joten nyt riittää minullekin ruokaa taas vähäksi aikaa. Täältä kun en ilman autoa itse oikein mihinkään pääse. Onhan tuossa kylässä tietenkin tuo pienen pieni kauppa, mutta eipä sieltä ihmeitä irtoa. Onneksi on José, joka pääsee autollaan vähän isompaan kauppaan ja saan siten kaiken tarvittavan. Koiristakin on aina kivaa, kun José tulee käymään ja ne pyörivät ympärillä joka kerta, kun olemme kahvilla tuossa terassilla. Seuraavan kerran saan tänne juttukaverin joskus ensi maanantaina tai tiistaina. Siihen asti käytellään skypeä.

Eilen yömyöhään Hope, Feria ja Katri metsästivät rottaa aivan intopiukeina. Siinä oli loikkia kerrakseen ja kunnon vikinöitä. Koirien harmiksi saalista ei saatu, vaikka rotta mennä kipitteli niiden päiden yläpuolella ja rapisteli minkä kerkesi. Äsken Risse löysi yhden puun juurelta kolon, en tiedä minkä otuksen, ja siellä oli sitten vuorossa rottakoirajaoston kilpakaivuut. Hännät vaan heilui ja nokat tuhisi, kun öttiäistä etsittiin. Havaintojeni perusteella ei tulosta syntynyt tälläkään kertaa.

Otin tuossa kymmenen aikaan illalla vielä kuvia ulkona. Ajattelin ettei niin pimeällä otetut kuvat enää onnistuisi, mutta kumman hyviä niistä tuli olosuhteet huomioon ottaen. Tässä teille muutama:

Siellä se kylä häämöttää

Matala majamme <3

Sitten olisi muutama kuva laumasta nukkumassa:

Pikkusammyllä tietenkin se isoin peti

Galgot eivät tunne sellaista asiaa kuin "liian kuuma pedillä/sohvalla nukkumiseen"

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Ps. Käkikellon käki kukkuu taas. Se oli ilmeisesti vuorotteluvapaalla muutaman päivän ja on taas palannut hommiin. Kuinka pitkäksi aikaa, sitä ei kukaan tiedä.

Kati

Me tosiaan toimitaan sijaisperheenä osalle 4 paws adoptionin koirista. Tällä hetkellä meillä on täällä kotia odottamassa viisi koiraa, joista ensimmäisenä esittelen teille Katin.

  Kati on karkeakarvainen podencotyttö. Todella rauhallinen ja kiltti tapaus.

Kati kärsii toistaiseksi virtsakivistä, joita tällä hetkellä hoidetaan sekä lääkekuurilla että erikoisruokavaliolla. Muutoin tyttö on terve.

Kati rakastaa rapsuja ja pihalla nuuskuttelua. Turkki on ihanan pörröinen ja pehmeä. Hieman ujona tapauksena Kati ei ole ensimmäisten joukossa hakemassa huomiota,
vaan odottaa kiltisti omaa
vuoroaan taustalla. 

Korkeus n. 50cm

Paino n. 15kg

Katista kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Helena Paukkuun p. 040 839 8719
Linkin muihin 4 paws adoptionin kotia etsiviin löydät oikeasta sivupalkista.

Häläpätihämmää

Kuvien perään on hieman kyselty ja niitä tosiaan tulee heti, kun tämän huushollin nettiyhteys suostuu sen verran toimimaan, että niitä pystyisi tänne latailemaan. Koneelta löytyy jo hyvää valikoimaa, joten puutetta ei ole muusta kuin imutehosta. ;)

Eilen kirjoitin, että mut herätti Kovu viisi minuuttia ennen kelloa. Tänään mut herätti 18 koiran lauma kauniilla ja aika epäsointuisella laulannalla, johon kuului myös Pikkusammyn rääyntä (sitä ei oikeasti voi sanoa miksikään kauniimmaksi, koska sitä se ei todellakaan ole). Muutosta eiliseen oli myös ajankohta: Nyt herätys oli 10 minuuttia ennen kelloa... Voin sanoa, että tuo lauma on miljoona kertaa tehokkaampi herättäjä kuin mikään tekninen laite. Ei varmasti jäänyt koko paikkakunnalle epäselvyyttä siitä, kenen on aika nousta ylös ja avata ovi.

Tänään on se iloinen päivä, kun Pikkusammy ja Niki saavat lääkekuuriensa viimeiset tabletit. Sitten lääkittäviksi jääkin enää Kati ja Kovu, joista jälkimmäisen lääkitys onkin elinikäinen johtuen leishmaniasta. Minulla on tosiaan ollut hoidettavana kolme leikkauksesta toipuvaa koiraa: Pikkusammy leikattiin ensimmäisenä viime lauantaina ja  Niki kävi leikattavana maanantaina juuri ennen tänne tuloa. Katin leikkausajankohdasta mulla ei ole tietoa, mutta mahassa on niin komea niittirivistö ettei kyllä jää arvailujen varaan onko tuo massu avattu lähiaikoina vai ei. Hienosti ovat kaikki tähän mennessä toipuneet, mitä nyt Pikkusammy yrittää nuolla haavojaan ja onnistuukin siinä yllättävän hyvin kuupastaan huolimatta. Se on saanut kunnian nukkua sängyn vieressä lattialla, jotta havahdun helpommin sen lipsuttamiseen, jos sellaista ilmenee. Onneksi se on selkeästi vähenemässä.
Katilla oli kanssa kuuppa päässä, kun se tuli, mutta jo ensimmäisenä yönä tyttö kolisteli menemään siihen tahtiin ettei töttöröstä ollu aamulla jäljellä kuin puolet.... Sittemmin typykkä on kulkenut ilman rajoittimia, mutta eipä tuo ole ollut vähääkään kiinnostunut leikkauskohdasta.

Sammy

Eilen tyhjensin koirien altaan, koska siellä alkoi olla ylimääräisiä uimareita. Tänään aion täyttää sen uudelleen, jonka jälkeen alkaa Sammyn uimakoulu osa 2. Hauskaa tulee olemaan ainakin vetäjällä. Osallistujat ovat suhtautuneet hommaan toistaiseksi aika nihkeästi, vaikka selkeästi uimisen jälkeen kaikilla on ollut mukavampi olo ja virtaa on yhtäkkiä ollut vaikka kuinka paljon. Kyllä kelpaa riehua, kun ei ole tuskaisan kuuma. Tässä näyte edelliseltä kerralta:

Bonsey altaassa

Aamulla aikaisin

Käkikellon käki ei enää kuku. Se livertää ja sanoo ehkä kuk-, jonka jälkeen vetäytyy takaisin nukkumaan. Ilmeisesti siitä on tullut vanha. Tätä ennen se jo kukkui ihan miten sattui. Kerran kuudelta ja kymmenen kertaa seitsemältä. Putoaakohan se joku kerta orreltaan kesken liverryksen?

Feria on siirtynyt kokonaan nukkumaan ulkona. En ihmettele, sillä itsenikin tekisi mieli tehdä samoin. Kaikki muut saan yöllä sisälle, mutta Feria vain nostaa päätään ulkona olevalta vanhalta parisängyltä, katsoo ilmeellä, joka selkeästi sanoo: "heihei ja hyvää yötä", laskee jälleen päänsä eikä sen jälkeen noteeraa enää kutsua. Mikäs siinä, jos vanha rouva tahtoo nukkua tähtitaivaan alla, ihanan viileässä yöilmassa, niin mikä minä olen sitä kieltämään. Sen henkikin tuntuu kulkevan paremmin viileässä, joten nukkuminen on varmasti mukavampaa noin.

Uudet koirat ovat nopeasti alkaneet oppia talon rytmin. Tänään Kovu herätti minut haukullaan viisi minuuttia ennen kellon soittoa ja vaati päästä ulos. Kauhealla rynnäköllä lauma viuhuvia häntiä ryntäsikin ohitseni aamupissalle, kun raotin ovea. Noin kymmenen minuuttia ulkona kierreltyäni, ja katseltuani koirien riemua vaaleassa aamussa, vaelsin takaisin sisälle ja löysin Kovun tiskipöydältä. Komensin ennen kuin edes ihmetykseltäni tajusin ajatella asiaa ja jätkä loikkasi ketterästi lattialle. Kovu on hyvällä onnella loistokkaat 40cm korkea ja tiskipöytä aika hurjasti enemmän. Mahtava pomppuvoima etten sanoisi. Olen jo muutaman päivän pitänyt keittiön porttia kiinni, jotta Mr. Kovu ei kiertelisi siellä merkkailemassa ja nyt pidän portin entistä visummin kiinni, sillä en halua löytää sitä hellalta. Ongelmaksi muodostuu prinsessa Mimo, joka haluaa nukkua alakerran vierashuoneessa sekä Pablo, joka nukkuu usein vessassa. Näihin paikkoihin ei pääse kuin (nykyään suljetun) keittiön kautta. Uusin pestini taitaakin olla portinvartijana toimiminen...


Ps. Saisitte kuviakin, jos tämä nettiyhteys suostuisi toimimaan. Lasken juuri, kuinka monta pasianssia ehtii pelata ennen kuin blogikirjoitus on viimein julkaistu...

Läähätän ja läkähdyn

Istun tässä koneen ääressä hiki valuen. Ulkona on edelleen tuskaisan kuuma, vaikka on jo ilta. Koiria painelee ovesta sisään ja ulos. Osa niistä keskustelee naapuritalon pihaan teljettyjen podencojen kanssa. Pikkusammy kipittelee kovaa vauhtia pediltä toiselle ja yrittää nuolla leikkaushaavojaan töttöröstä huolimatta. Uusimmat tulokkaat -kaksi bodegueroa ja karkeakarvainen podenco- ovat levottomimmat. Ne tulivat eilen, eivätkä vielä oikein tiedä, miten päin olisivat. Lauma otti ne hyvin vastaan, vaikka hermoilin hieman. Lähtiessään Hellu sanoi, että portti on huonoin paikka ottaa vastaan uusia koiria, koska sitä vartioidaan eniten. En kuitenkaan saanut koiria sisään ennen Staceyn saapumista, joten siellä me kaikki seistiin, minä ja viisitoista koiraa, innoissaan uusista tulokkaista.

Joku vinkaisi juuri ulkona ja kaikki sisällä olleet koirat ryntäsivät tietenkin katsomaan, mitä siellä tapahtuu...

Täällä on hiljaisinta keskellä yötä ja keskellä päivää. Illat ja aamut ovat vilkkaimpia, kun on edes vähän viileämpää eikä aivan sysipimeää. Koirat saivat tunti sitten ruokansa - siinä vasta härdelli. Olen ollut täällä nyt tasan viikon ja harjoittelin vasta viidentoista koiran ruokintaa, kun niitä tuli vielä kolme lisää. Kolme entistä metsästyskoiraa, jotka ovat tottuneet, että nopeat syövät, hitaat eivät. Ovat vielä ketteriäkin ja erittäin aloitteellisia. Minulle selvisi todella nopeasti, ettei ole paikkaa, johon voisin kupit nostaa niin, ettei Kovu niitä kiipeämällä sieltä saisi. Tykkään siitä, että joudun haastetuksi ja otan haasteet ilolla vastaan. Onneksi myös minä olen kekseliäs ja lisäksi kädellinen, se antaa minulle hieman extraetua koiriin nähden.
 

 

Harvinaista, että on näinkin monta koiraa samassa paikassa samaan aikaan.