Viime yönä, joskus yhden aikaan, Hope alkoi yhtäkkiä kiljua. Se pyöri ympyrää ja huusi. Pikaisen arvioinnin jälkeen huudon syy kohdistui toiseen korvaan. Otin tytön syliini ja vein sen keittiöön, jotta voisin tutkia korvaa rauhassa. Kaikki muut koirat, kun halusivat tietenkin auttaa ja tungeksivat ympärillä niin, ettei tiennyt tutkiiko Hopea vai kuutta muuta koiraa. Keittiön valaistus ei tietenkään sopinut korvakäytävän tutkimiseen, joten kävin hakemassa taskulamppuni, jonka avulla sitten tiirailin kivun aiheuttajaa. Sitä ei todellakaan ollut helppo löytää. Joka kerta, kun korvaa hiukankaan käänsi, alkoi Hope kiljua ja ravistaa päätään, joten piti olla todella varovainen tai sain aloittaa alusta koko homman. Lopulta havaitsin neulanohuen piikin syvällä korvan sisässä, juuri sopivan kaukana, jotta siihen ei ylttänyt sormin. Pinsetit. Onko täällä pinsettejä? Etsin, etsin, etsin. En löytänyt. Jotain muuta, millä piikistä saisi otteen? Etsin, etsin, etsin ja löysin... Tongit. Paremman puutteessa sitten niiden avulla takaisin korvan kimppuun. Taskulamppu ja korvalehti toisessa kädessä, tongit toisessa kädessä ja vääntelehtivä koira kainalossa. Keskellä yötä.
Sain ähertää ihan hyvän aikaa, mutta lopulta piikki oli ulkona! Hope kuitenkin edelleen väitti korvan olevan kipeä, joten tutkin vielä, olisiko siellä mahdollisesti lisää korvaan kuulumattomia asioita. En löytänyt muuta kuin pienen haavan, jonka todennäköisesti se piikki oli aiheuttanut. Ainakin koira oli nyt rauhallinen ja tahtoi takaisin nukkumaan, vaikka arastelikin korvaansa vielä. Annoin Hopelle luvan mennä ja se nukkui yönsä ihan nätisti. Katselin korvaa vielä äsken uudelleen, sillä se vaikuttaa olevan kipeä, mutta edelleenkään en löytänyt sieltä muuta kuin sen pienen punaisen haavan. Päätimme tytön kanssa jatkaa vaihetta kaksi eli seurantaa, sillä uskon korvan korjaantuvan itsekseen nyt, kun piikki saatiin sieltä pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti