Aloitin viikon reippaasti keräämällä kaksi säkillistä koirankakkaa pihalta. Ja vielä ennen puolta yhdeksää aamulla. Nyt on koirien hiekkalaatikko taas puhdas ja valmis ottamaan vastaan kaiken sen p*skan, mitä koirat sille haluaa tarjoilla. Yllättävän hyvä olo voi tuollaisestakin hommasta tulla. Varsinkin, kun näkee kättensä jäljen. Koirien mielestä oli kiva auttaa mm. syömällä kakkaa ja merkkailemalla mun roskasäkkiä ohi kulkiessaan. Muutaman kerran ne jopa rynnivät mun ohi kamalalla kiidolla ja samalla ryöpyttivät mun kengät täyteen hiekkaa ja kakkakikkareita. Myös rapsuja kalasteltiin ja syliin koetettiin tunkea. Huomenna olisi sitten jälleen ajotien vuoro...
Siinä ulkona puuhaillessani tulin nähneeksi kuinka kaksi podencoa juoksi aidan toisella puolella. Meidän lauma yleensäkin ilmoittaa kaikesta, mitä aitojen ulkopuolella tapahtuu, joten en kiinnitä enää juuri huomiota niiden huutoihin, mutta nyt en voinut välttyä näkemästä, kuinka nämä kaksi vapaana juossutta podencoa ajoi jotakin takaa ja kovaa. Tämä jokin loikkasi viime tingassa läheiseen puuhun ja kiipesi latvaan asti karkuun takaa-ajajiaan. Siellä latvassa killuessaan takaa-ajettu paljastui kissaksi, puhtaaksi siamilaiskissaksi. En voi edelleenkään kuin ihmetellä, miten täällä juoksee vapaana rotukissa. Eikä ollut kovin kaukana podencojen karvainen aamupala... Siinä ne koirat juoksivat ympyrää puun alla ja toivoivat, että katti putoasi suoraan suuhun. Ei pudonnut. Meidän lauma oli aivan sekaisin kaikesta tuosta jännityksestä ja ne kiljuivat suoraa huutoa haluten mukaan kissajahtiin. Kattiparalla varmaan soi korvat vielä huomennakin kaikesta siitä koirien metelöinnistä. Podencot kyllästyivät jonkin ajan kuluttua pyörimään puun alla ja lähtivät lönkyttelemään muualle. Meidän lauma kyttäsi aidan takana kissaa vielä hyvän aikaa senkin jälkeen ja leikkivät huutosakkia, kun katti viimein uskaltautui alas puusta ja vaihtoi maisemaa. En tiedä kumpaa toivon enemmän, sitä että kissa pääsi vahingossa karkuun vai sitä, että se on tottunut juoksemaan täällä irrallaan. Molempi pahempi, varsinkin jos kukaan ei kissaa etsi.
maanantai 9. heinäkuuta 2012
lauantai 7. heinäkuuta 2012
Keskiyön taikaa
Viime yönä, joskus yhden aikaan, Hope alkoi yhtäkkiä kiljua. Se pyöri ympyrää ja huusi. Pikaisen arvioinnin jälkeen huudon syy kohdistui toiseen korvaan. Otin tytön syliini ja vein sen keittiöön, jotta voisin tutkia korvaa rauhassa. Kaikki muut koirat, kun halusivat tietenkin auttaa ja tungeksivat ympärillä niin, ettei tiennyt tutkiiko Hopea vai kuutta muuta koiraa. Keittiön valaistus ei tietenkään sopinut korvakäytävän tutkimiseen, joten kävin hakemassa taskulamppuni, jonka avulla sitten tiirailin kivun aiheuttajaa. Sitä ei todellakaan ollut helppo löytää. Joka kerta, kun korvaa hiukankaan käänsi, alkoi Hope kiljua ja ravistaa päätään, joten piti olla todella varovainen tai sain aloittaa alusta koko homman. Lopulta havaitsin neulanohuen piikin syvällä korvan sisässä, juuri sopivan kaukana, jotta siihen ei ylttänyt sormin. Pinsetit. Onko täällä pinsettejä? Etsin, etsin, etsin. En löytänyt. Jotain muuta, millä piikistä saisi otteen? Etsin, etsin, etsin ja löysin... Tongit. Paremman puutteessa sitten niiden avulla takaisin korvan kimppuun. Taskulamppu ja korvalehti toisessa kädessä, tongit toisessa kädessä ja vääntelehtivä koira kainalossa. Keskellä yötä.
Sain ähertää ihan hyvän aikaa, mutta lopulta piikki oli ulkona! Hope kuitenkin edelleen väitti korvan olevan kipeä, joten tutkin vielä, olisiko siellä mahdollisesti lisää korvaan kuulumattomia asioita. En löytänyt muuta kuin pienen haavan, jonka todennäköisesti se piikki oli aiheuttanut. Ainakin koira oli nyt rauhallinen ja tahtoi takaisin nukkumaan, vaikka arastelikin korvaansa vielä. Annoin Hopelle luvan mennä ja se nukkui yönsä ihan nätisti. Katselin korvaa vielä äsken uudelleen, sillä se vaikuttaa olevan kipeä, mutta edelleenkään en löytänyt sieltä muuta kuin sen pienen punaisen haavan. Päätimme tytön kanssa jatkaa vaihetta kaksi eli seurantaa, sillä uskon korvan korjaantuvan itsekseen nyt, kun piikki saatiin sieltä pois.
Sain ähertää ihan hyvän aikaa, mutta lopulta piikki oli ulkona! Hope kuitenkin edelleen väitti korvan olevan kipeä, joten tutkin vielä, olisiko siellä mahdollisesti lisää korvaan kuulumattomia asioita. En löytänyt muuta kuin pienen haavan, jonka todennäköisesti se piikki oli aiheuttanut. Ainakin koira oli nyt rauhallinen ja tahtoi takaisin nukkumaan, vaikka arastelikin korvaansa vielä. Annoin Hopelle luvan mennä ja se nukkui yönsä ihan nätisti. Katselin korvaa vielä äsken uudelleen, sillä se vaikuttaa olevan kipeä, mutta edelleenkään en löytänyt sieltä muuta kuin sen pienen punaisen haavan. Päätimme tytön kanssa jatkaa vaihetta kaksi eli seurantaa, sillä uskon korvan korjaantuvan itsekseen nyt, kun piikki saatiin sieltä pois.
perjantai 6. heinäkuuta 2012
Pari hassua
Tässä tämän aamun tunnelmia.
Kello siis 06:34
Ja loppuun erään päivän kokkailut:
Kello siis 06:34
 |
| "Vielä hetki, jooko?" |
 |
| Zorron haukotus |
Ja loppuun erään päivän kokkailut:
 |
| Täytettyjä kesäkurpitsoita |
tiistai 3. heinäkuuta 2012
Fortuna
Risse makaa tuolini vieressä lattialla. Sen silmät ovat kiinni, vaikka pää on vielä pystyssä. Hiljalleen pää alkaa vajota. Alemmas, alemmas, nytkähtää hieman ylös... ja jatkaa taas vajoamista alemmas, alemmas... Kati haukkuu ulkona, mutta se ei häiritse. Vasta kun Bonsey kajauttaa jahtihaukkunsa, hypähtää Rissen pää ja silmät rävähtävät auki. Jalat äkkiä alle ja pihalle. Pikainen kierros ulkona osoittaa ettei mitään tärkeää ollut tekeillä. Risse palaa tuolini viereen ja aloittaa alusta. Silmät painuvat kiinni ja pää alkaa vajota. Kati haukahtelee, Risse vajoaa uneen.
Pikkusammylta poistettiin tänään tikit. Raasu oli kuulemma itkenyt eläinlääkärissä, kun tikkejä oli kiskottu nahasta. Poika oli niin onnellinen, kun pääsi tänne takaisin ja sai köllötellä mun sylissä ilman kuuppaa. Puhdisteli tarkkaan tassujaan, katseli mua välillä silmiin, tuhisi tyytyväisenä ja hieroi päätään mun paitaan. Valitettavasti onni ja autuus kesti vain hetken, sillä José sanoi nähneensä kirpun Pikkusammyn turkissa, todennäköisesti sen saman, minkä minä näin eilen, mutta joka ehti karata ennen kuin ehdin varmistua asiasta. Niinpä kiikutin rääpäleen kunnon loishäätöpesulle. Siellä se surkeana ja märkänä kyhjötti suihkussa, mutta nautti täysillä pyyhekuivatuksesta.
Toivotaan etteivät muut ehtineet saada kirpputartuntaa, tosin epäilen, että tämä Pikkusammyn kirppu oli lähtöisin Lolista jo silloin parisen viikkoa sitten... Niki ainakin on tänään rapsutellut itseään aika ahkeraan, tosin käytin sen uimassa, että voi olla lievää kosteuden aiheuttamaa ihoärsytystäkin. Täytyy seurata tilannetta. Risseltä en ainakaan löytänyt kirppuja eikä José nähnyt, että Kovussa olisi lymynnyt yhtäkään. Nikin lisäksi Pablo on rapsutellut itseään kohtalaisen ahkeraan, joten tutkin sen seuraavaksi.
Kaikki pikkuiset (paitsi Sammy) kävivät vielä iltauinnilla ja se selkeästi virkisti, sillä hetken aikaa piha oli täynnä sinkoilevia pikkukoiria. Tosin hiukan alkoi koirien uittaminen kaduttaa, kun pääsin sisälle ja näin ruskeilla tassukuvioilla koristellut lattiat. Zorro oli vielä oikaissut jonkun kukkapenkin kautta, sillä sen tassut ja koko mahanalunen olivat pikimustassa mullassa, jolla se maalaili lattiaa kuivaillessaan itseään. Täällä todellakin saa heiluttaa moppia ihan olan takaa...
Kello on täällä yksitoista ja koiria valuu pikkuhiljaa sisälle nukkumaan. Reilu kymmenen hurttaa jo makaa pitkin poikin ja tuhisee kuka missäkin. Ulkona on kuitenkin vielä koirien haukkukonsertto menossa ja tunnistan äänistä ainakin Katin, Bonseyn ja ajoittain myös Ferian. Todennäköisesti ne juttelee naapuritalon podencojen kanssa. Mitä viileämpi yö, sitä enemmän naapurin podencot yöllä huutavat. Välillä herään siihen, että joku niistä kiljuu kuin henkeä vietäisiin. Ilmeisesti kuitenkin vain joku saaliseläin ohittaa niiden aitauksen pimeän turvin.
Pikkusammylta poistettiin tänään tikit. Raasu oli kuulemma itkenyt eläinlääkärissä, kun tikkejä oli kiskottu nahasta. Poika oli niin onnellinen, kun pääsi tänne takaisin ja sai köllötellä mun sylissä ilman kuuppaa. Puhdisteli tarkkaan tassujaan, katseli mua välillä silmiin, tuhisi tyytyväisenä ja hieroi päätään mun paitaan. Valitettavasti onni ja autuus kesti vain hetken, sillä José sanoi nähneensä kirpun Pikkusammyn turkissa, todennäköisesti sen saman, minkä minä näin eilen, mutta joka ehti karata ennen kuin ehdin varmistua asiasta. Niinpä kiikutin rääpäleen kunnon loishäätöpesulle. Siellä se surkeana ja märkänä kyhjötti suihkussa, mutta nautti täysillä pyyhekuivatuksesta.
Toivotaan etteivät muut ehtineet saada kirpputartuntaa, tosin epäilen, että tämä Pikkusammyn kirppu oli lähtöisin Lolista jo silloin parisen viikkoa sitten... Niki ainakin on tänään rapsutellut itseään aika ahkeraan, tosin käytin sen uimassa, että voi olla lievää kosteuden aiheuttamaa ihoärsytystäkin. Täytyy seurata tilannetta. Risseltä en ainakaan löytänyt kirppuja eikä José nähnyt, että Kovussa olisi lymynnyt yhtäkään. Nikin lisäksi Pablo on rapsutellut itseään kohtalaisen ahkeraan, joten tutkin sen seuraavaksi.
Kaikki pikkuiset (paitsi Sammy) kävivät vielä iltauinnilla ja se selkeästi virkisti, sillä hetken aikaa piha oli täynnä sinkoilevia pikkukoiria. Tosin hiukan alkoi koirien uittaminen kaduttaa, kun pääsin sisälle ja näin ruskeilla tassukuvioilla koristellut lattiat. Zorro oli vielä oikaissut jonkun kukkapenkin kautta, sillä sen tassut ja koko mahanalunen olivat pikimustassa mullassa, jolla se maalaili lattiaa kuivaillessaan itseään. Täällä todellakin saa heiluttaa moppia ihan olan takaa...
Kello on täällä yksitoista ja koiria valuu pikkuhiljaa sisälle nukkumaan. Reilu kymmenen hurttaa jo makaa pitkin poikin ja tuhisee kuka missäkin. Ulkona on kuitenkin vielä koirien haukkukonsertto menossa ja tunnistan äänistä ainakin Katin, Bonseyn ja ajoittain myös Ferian. Todennäköisesti ne juttelee naapuritalon podencojen kanssa. Mitä viileämpi yö, sitä enemmän naapurin podencot yöllä huutavat. Välillä herään siihen, että joku niistä kiljuu kuin henkeä vietäisiin. Ilmeisesti kuitenkin vain joku saaliseläin ohittaa niiden aitauksen pimeän turvin.
Allaspoika
Taisitte olla hieman pettyneitä aamulla, kun ei ollutkaan uutta tekstiä odottamassa?
Tulin juuri altaalta, joka on nyt viimein täytetty. Päävesi oli poikki muutaman päivän ja siksi en saanut allasta aikaisemmin kuntoon, mutta äsken siellä leikittiin koirien kanssa. Tai siis, minä leikin ja koirat metsästivät nappuloita. En saanut mukaani kuin noin puolet koirista ja niistäkin iso osa vetäytyi turvallisen matka päähän katselemaan, kun tajusivat, että saattavat kastua. Vain kaikkein ahneimmat pysyttelivät altaan vierellä, kun huomasivat, että heittelin nappuloita veteen ja siellä ne sitten kauniisti kelluivat. Galgoilla on kyllä ihan turhan pitkä kaula. Aramis ja Lola napsivat herkkuja ilman sen suurempia ponnisteluita, ainoastaan Hope joutui miettimään kuinka saisi syötyä ilman, että joutuu kastelemaan itseään. Kerran se menetti tasapainonsa ja humpsahti pää edellä altaaseen. Kuinka nololta voikaan koira näyttää!
 |
| Monilla on ässä hihassa, Zorrolla se on pepussa |
Tulin juuri altaalta, joka on nyt viimein täytetty. Päävesi oli poikki muutaman päivän ja siksi en saanut allasta aikaisemmin kuntoon, mutta äsken siellä leikittiin koirien kanssa. Tai siis, minä leikin ja koirat metsästivät nappuloita. En saanut mukaani kuin noin puolet koirista ja niistäkin iso osa vetäytyi turvallisen matka päähän katselemaan, kun tajusivat, että saattavat kastua. Vain kaikkein ahneimmat pysyttelivät altaan vierellä, kun huomasivat, että heittelin nappuloita veteen ja siellä ne sitten kauniisti kelluivat. Galgoilla on kyllä ihan turhan pitkä kaula. Aramis ja Lola napsivat herkkuja ilman sen suurempia ponnisteluita, ainoastaan Hope joutui miettimään kuinka saisi syötyä ilman, että joutuu kastelemaan itseään. Kerran se menetti tasapainonsa ja humpsahti pää edellä altaaseen. Kuinka nololta voikaan koira näyttää!
 |
| Aramis nauraa idealle nappuloiden metsästyksestä ja Moxi luovutti heti kättelyssä |
 |
| "Oho...Täällä kelluu ruokaa.." |
 |
| "Heiiii, toi on epäreilua!" |
 |
| Vielä ihan vähän kurkotan... |
 |
| Hyviä on, mut... "ISIII! Noi huijaa!" |
 |
| "Juu, me ei olla NOIN epätoivoisia!" |
 |
| "Iiiiihhhhh, mä kastuuuuuuuuun... " |
 |
| "Jaa uimaan? Ne nappulat loppu jo." |
maanantai 2. heinäkuuta 2012
Ruutu kutonen
On muuten kaunis aamu täällä. Käytiin koirien kanssa riekkumassa tuossa pihalla. Osa juoksi kilpaa, osa repi pehmolelua ja osa metsästi jälleen rottaa. Oli siellä muutama laiskamatokin mukana, jotka köpsöttelivät ottamaan aurinkoa ja paheksumaan muiden riehumista. Tässä tämän aamuista menoa kuvien muodossa.
 |
| Lordi & Moxi |
 |
| Moxi & Lola |
 |
| Hope |
 |
| Katri kokeilee hampaitaan pehmoapinaan |
 |
| Kati metsästää |
 |
| Kaunein Lola |
 |
| Moxi vie revityn poikaystävänsä muualle |
 |
| Mimo & Hope rottajahdissa |
 |
| Komea Kovu ja piilottelevat galgot |
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
Kohellusta kerrakseen
Olen aivan kohmeessa. Yön alin oli +19 ja koska nukun ikkunat auki meinasin jäätyä sänkyyn. Kurkku on kipee ja viluttaa. Kävin äsken katsomassa sääennustetta ja se lupaa onneksi +33 astetta. Voisihan se enemmänkin olla, mutta kyllä tuokin kelpaa. Olen täällä ollessani tottunut noin viisi-kuusi astetta lämpimämpään menoon ympäri vuorokauden. Alussa luulin etten ikinä totu moiseen helteeseen ja nyt tuntuu aivan kamalalta, kun on kylmempää. Miten voin koskaan enää palata takaisin Suomeen tämän jälkeen? Varsinkaan syksyllä...
Eilen päivällä oli vastaavasti niin kuuma, että useampi koira oksensi ruokansa keskelle lattiaa, vaikka olimme sisällä, jossa on päivisin viileämpää kuin ulkona. Kärpäset tykkäsivät seisovastapöydästä, joka niille katettiin yllättäen useaan eri paikkaan pitkin päivää. Niiden harmiksi perässä kulki kuuliaisesti Siivooja-Sammy moppi viuhuen. Toisella silmällä seurasin koirien vointia, joka ei onneksi huonontunut päivän mittaan ja illalla kaikilla oli taas kunnon ruokahalu ja iloinen mieli.
Bonsey kiipesi juuri syliini ja ehdotti, että laittaisin välillä kuvia, mieluiten hänestä. Kuulemma tykkää ainakin siitä kuvasta, missä on kertomassa tarinoita Nikille. Tässä se tulee:
Bonsey on meidän pieni jäänrikkoja. Se saa arimmankin koiran pikkuhiljaa avautumaan ja lopulta leikkimään. Tästä hyviä esimerkkejä ovat mm. Risse, jonka päälle tarhalla muut koirat kävivät, ja joka ei siksi tullessan uskaltanut edes liikkua. Nyt se on Bonseyn paras kaveri: Ne nukkuvat yhdessä, syövät yhdessä ja leikkivät yhdessä. Rissen itsevarmuus alkaa olla täysi 100, eikä sitä pelota enää suuressakaan porukassa. Toisena esimerkkinä Niki, joka on ollut seuranamme vasta viikon ja edistynyt siinä ajassa huimin harppauksin seiniä pitkin luikkivasta koirasta leikkinaattoriksi:
Eilen päivällä oli vastaavasti niin kuuma, että useampi koira oksensi ruokansa keskelle lattiaa, vaikka olimme sisällä, jossa on päivisin viileämpää kuin ulkona. Kärpäset tykkäsivät seisovastapöydästä, joka niille katettiin yllättäen useaan eri paikkaan pitkin päivää. Niiden harmiksi perässä kulki kuuliaisesti Siivooja-Sammy moppi viuhuen. Toisella silmällä seurasin koirien vointia, joka ei onneksi huonontunut päivän mittaan ja illalla kaikilla oli taas kunnon ruokahalu ja iloinen mieli.
Bonsey kiipesi juuri syliini ja ehdotti, että laittaisin välillä kuvia, mieluiten hänestä. Kuulemma tykkää ainakin siitä kuvasta, missä on kertomassa tarinoita Nikille. Tässä se tulee:
 |
| "...oli ainakin Godzillan kokoinen..." |
Bonsey on meidän pieni jäänrikkoja. Se saa arimmankin koiran pikkuhiljaa avautumaan ja lopulta leikkimään. Tästä hyviä esimerkkejä ovat mm. Risse, jonka päälle tarhalla muut koirat kävivät, ja joka ei siksi tullessan uskaltanut edes liikkua. Nyt se on Bonseyn paras kaveri: Ne nukkuvat yhdessä, syövät yhdessä ja leikkivät yhdessä. Rissen itsevarmuus alkaa olla täysi 100, eikä sitä pelota enää suuressakaan porukassa. Toisena esimerkkinä Niki, joka on ollut seuranamme vasta viikon ja edistynyt siinä ajassa huimin harppauksin seiniä pitkin luikkivasta koirasta leikkinaattoriksi:
 |
| Ensin leikittiin Bonseyn aloitteesta |
 |
| Nykyään aloitteita tekee myös Niki |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)